Olen viime aikoina lukenut paljon ystävyydestä. Minulla on tunne, että se on tällä hetkellä aihe, joka mietityttää monia. Blogijutut ja muut artikkelit ovat saanet minutkin ajattelevaiseksi ja myös kauhistuneeksi. Varsinkin ulkosuomalaiset kirjoittavat aiheesta paljon. Ja mielestäni aihe on myös yksi tärkeimmistä ulkomailla asuttaessa ilman perhettä.
Ilman ystäviä jäisin paljosta vaille
Löydettyämme uuden kodin Saksasta ex-mieheni kanssa, löysimme myös heti uuden ystäväpiirin. Osa heistä on hävinnyt omille teilleen, muutamat ovat edelleen 28 vuoden jälkeenkin läheisiä ystäviä. Saksalaiset ovat hyvin sosiaalista kansaa, tykkäävät juhlia, touhuta porukalla ja kaiken päälle uteliaita. Minä ja ex olemme molemmat vilkkaita ja puheliaita. Ehkä tämä syy miksi oma kaveripiiri löytyi ensimmäisten kuukausien aikana. Olen lukenut viime aikoina, että monen ulkosuomalaisen on ollut vaikea löytää oikeita kavereita tai kavereita ollenkaan ja kärsivät yksinäisyydestä.
Tämä on se mikä minua kauhistuttaa. Ilman ystäväviäni elämäni olisi ollut ja olisi aivan erillaista. Kuinka surullista, että niin moni jää ulkomailla ulkopuoliseksi. Itse en osannut Saksaa kun tulimme Kreikan kautta seikkailen Saksaan. Olen erittäin kiitollinen, että minulla on ollut aina pari erittäin tärkeää ystävää ja monta hyvää kaveria. Olen pitänyt tätä aina itsestään selvyytenä kunnes vasta viime viikkoina olen törmännyt muiden Suomalaisten valituksiin. Itsekin valitan tällä hetkellä yksinäisyydestä. Siihen on kylläkin syynä korona, jonka takia sosiaalinen elämä on lockdownissa jo vuoden ajan.
Sain ystävän perheestä oman varaperheen, joka oli monta vuotta tukipykäläni
Erottuani tutustuin paremmin naapuriini Bettiinaan, kuka on kanssani saman ikäinen. Hän oli silloin raskaana ja itse sairastuin niihin aikoihin pariksi vuodeksi. Meistä tuli hyvin läheisiä, varsinkin kun tuleva kummilapseni syntyi. Näin sain itselleni niin sanotun varaperheen. Olin heillä kuin kotonani. Minua pidettiin lapsen tätinä ja olin kaikissa perhejuhlissa paikalla. Yhä edelleen Bettina esittelee minut lapsensa tätinä, vaikka he asuvat jo yli kymmenen vuotta ulkomailla.
Elin silloin, kun lähestyimme ystävinä sairasrahasta, mikä ei ollut paljon. Aina en voinut hankkia kaikkea mitä tarvitsin. Bettina huomasi sen usein ja ilman mitään teatteria auttoi minua hienotunteisesti. Kun hoidin kummityttöäni viikonlopun yli, hän osti minulle kiitokseksi hyvälaatuisen potkulaudan. Siihen saakka olin hurjastellut heidän laudalla ja hän oli nähnyt riemuni, kuten myös haikeuden omaan lautaan. Tämä oli tietysti todellista luxusapua. Kesällä hän näki, että minulla ei ollut minkään näköisiä sandaaleja. Yhtenä päivänä hän tuli luokseni ja iski nenäni eteen kolme paria ja sanoi, että valkkaa yksi pari, muut vien kauppaan takas. Näillä pienillä eleillä hän ei ostanut ystävyyttäni, niin kuin voisi ajatella. Ystävät välittävät toisistaan ja auttavat siinä missä mahdollista. Pitävät toisistaan huolta. Niin minäkin olen häntä auttanut omalla tavallani jopa hyvinkin kipeissä asioissa.
Ilman ystäviä olisin ollut jo monesti hukassa
Kun asut ulkomailla elämä on alkuvuosina monilla vähemmän ruusuilla tanssimista, enemmänkin se on niillä ruusujen piikeillä hyppelemistä. Näin oli minullakin. Onneksi tapasin elämäni tärkeimmän ystävän, Katjan. Katja oli tullut kaupunkiini aupairiksi. Me olimme saman tien samalla aaltopituudella. Välillä hän kävi Suomessa koulun loppuun, mutta onnekseni tuli takaisin Saksaan opiskelemaan. Ystvyytemme on ollut vahvempaa, tärkeämpää ja tiivimpää kuin mikään muu suhde nykyistä aviomiestäni lukuunottamatta. Autoimme toisiamme kaikissa mahdollisissa kriiseissä. Ja tietty tekevällä on niitä monta. Rakkausdraamoissa kuuntelimme puhelinlankoja pitkin päivät ja yöt toisen valitusta ja itkua. Jaoimme tietty myös ilot ja kommellukset. Toimin Katjan muuttomiehenä lukuisiin asuntoihin ja muutamaan kaupunkiin ja lopuksi Suomeen. Miksi kirjoitan menneessä muodossa. Äskönhän juuri juttelimme parintunnin video puhelun. Tämä on ystävyys, mikä tulee jatkumaan kuolemaamme saakka. Siitä olen varma.
Tärkeimät ystäväni Katja ja Bettina asuvat molemmat ulkomailla. Molempien muutto oli minulle vaikea asia, varsinkin Bettinan, koska tukipaikkani lähti. Onneksi olen edelleen vilkas ja puhelias ja näin ollen en ole ilman ystäviä. Ystävien ei tarvitse olla saman ikäisiä. Minusta se on rikkaus, kun ystävät ovat vanhempia ja nuorempia. Vanhin hyvä ystäväni on 72 vuotias. Hän oli 60 vuotiaan ystäväni kanssa viisi vuotta sitten häissämme kukkastyttöinä. Kun kuulivat, että aijomme vihdoinkin mennä naimisiin, riemu oli suuri ja he ilmoittautuivat kyseiseen tehtävään. Kumpikaan ei ollut vielä koskaan saanut olla kukkaistyttönä. Enhän minä voinut heiltä tätä iloa riistää ja niin meillä oli maailman ihanimmat ehkä ei suloisimmat kuukaistytöt.
Ystävyys on antamista ja ottamista voimien, taitojen ja tarpeen mukaan.
Ystävyyttä pitää myös hoitaa. Muuten se haihtuu kuin savu ilmaan. Mutta mitä tehdä, jotta niitä ystäviä saa, eikä ole yksin. Korona-aikaan asia on vaikea. Yleensäkin voisin kuvitella, sielun ystäviä löytävän avoimella mielellä, rohkeudella puhutella ihmisiä, tekemällä uusia asioita, moikkaamalla koiran ulkoiluttajia, juttelemalla muille äideille ja isille, harrastuksissa. Rohkeus on valttia. Harvemmin kukaan puhuttelee toista, jos ei itse tervehdi myös iloisesti ja aloita keskustelua.
Erityisesti ulkomailla asuessa ovat ystävät usein se „ikioma perhe“, turvaverkosto ja tärkeintä elämässä selviytymiseen.
Hyvää ystävän päivää! 🙂
p.s. Kirjoitan, kuten aina, omasta näkökulmastani viisikymppisenä ja 28 vuoden kokemuksella Saksassa. En juurikaan tarkistele asioita, vaan kirjoitan omaksi ilokseni.
P.S.S. Jos haluat seurata elämääni Saksassa useammin löydät minut Instasta @saksantantta
Ihana teksti! Olet onnekas kun sinulla on noin paljon hyviä ystäviä. Itse olen aika introvertti ihminen, joten uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole aina ollut kovin helppoa. Jonkin verran kärsin yksinäisyydestä asuessani Saksassa 90-luvulla. Nykyään olisi varmaan helpompaa kun on netti ja some, helppo pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin ympäri maailmaa. Hyvää ystävänpäivää!
Kiitos Matkatar! 🙂 Näin vasta nyt seuraavana päivänä, että olit kirjoittanut. Luulen, että monelle Suomalaisen on vaikeaa löytää ystäviä ulkomailla. Sain Facebookissa paljon palautetta juuri siitä, että ei ole ystäviä löytynyt. Ystävän päivä on ohi, mutta hyvää Rosenmontagia, karnevaalia sinulle.