Kuulen muuten niin lempeän ja tolerantin äitini tiukat pitkänperjantain kiellot vieläkin mielessäni. Ulos sain mennä, mutta naapuriystäväni ovikelloa en saanut soittaa ja pyytää ulos. Tämä päivä on surupäivä ja silloin ei häiritä muita. Pääsiäispäivinä sain käydä hakemassa ulos, mutta en saanut mennä kyläilemään ystäväni luokse. Aina, kun ulkona oli harmaa ilma tänä surupäivänä, äitini totesi, että tyypillinen pitkäperjantai-ilma. Tällöin ei myöskään saanut siivota, pestä pyykkiä tai tehdä muuten isompia kotihommia. Eilen yllätyin, kun luin perheeni WhatsAppiryhmässä, että osa suunnitteli menevänsä kauppaan tänään, päivänä, joilloin kaikki on mielestäni suljettua, myös Saksassa. Perinteet ja tavat muuttuvat vuosien kuluessa myös Suomessa. Minun Suomalaiset perinteet pysyvät samoina, vaikkakin toisen kultturin maustamana, koska en ole mukana muuttumassa muuttuvassa Suomessa.