Seuraavana päivänä matka Alppien yli sujui ongelmatta, eikä ruuhkatkaan vaivanneet matkan kulkua, kunnes navigaattori ohjasi meidät vuoristoteille. Voi apua! Kärsin aivan kauheasta korkeanpaikan kammosta. Yli kaksi tuntia täyttä kauhua huikeissa korkeuksissa, kapeilla mutkikkailla teillä ja usein ilman mitään kaiteita.Täysi painajainen. Pysähdyimme välillä hengitystauolle. Kertaakaan en katsonut rotkoihin alas, sillä matkamme olisi loppunut siihen. Tärinän lisäksi olisi kaikki lihakseni olleet hetkessä kuin löysää makkaraa ja olisin ollut shokkitilassa sekä itkenyt ilman mitään tajua. Mutta Saksan Tantta osaa olla oikealla hetkellä cool ja toimia sen mukaan. Selvisimme hengissä pieneen rumaan teollisuuskaupunkiimme. En tiedä olimmeko vielä korkeista vuorista shokissa, mutta jos emme enään olleet, päädyimme tähän tilaan nähtyämme uudet huudimme seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Onneksi kaupungissa on pieni idyllinen vanha keskusta, jossa myös loma-asuntomme meitä odotti.
Mieleenpainuva kokemus! 😀
kyllä ja homeasuntoa ja yli 2000 metrin korkeuksia autolla en halua kokea uudestaan. 🙂