Miltä sinusta tuntuisi, kun pääsi olisi täynnä ajatuksia ja mielessä palaisi jo vuosia halu kirjoittaa ajatuksia paperille ja jakaa kirjoituksesi netissä, mutta et saa? Kuka sen kieltää? Suoranaisesti ei kukaan. Pääasiassa minä itse, koska olen itse vastuussa tekemisistäni ja siitä mitä en tee. Vai onko sittenkin suurin tekijä yhteiskunta ja sen odotukset? Tehdäänpä asia vielä vaikeammaksi. Sinulla on lievä lukihäiriö. Koulussa aikoinaan suomen kielen opettajasi oli repiä pelihousunsa, koska kirjoitit elävästi ja taidokkaasti, mutta kieliopillisesti aivan väärin. Viimeiset 27 vuotta olet asunnut ulkomailla ja unohtanut ne pienimmätkin säännöt, jotka jotenkin ymmärsit ja osasit jopa käyttää. Toisin sanoen: sinulla ei ole minkäänlaista kieltä millä kommunikoida virheettä ja täydellisesti.
En ole tyhmä. Aivoissani on vain reikä kielitaidon kohdalla.
Tiedän olevani keskitasoa älykkäämpi. Ymmärrän asiat nopeasti, miksi en siis ymmärrä kirjoittaa ilman virheitä. Olen kuullut lukihäiriön olevan geneettistä. Meidän perheen kohdalla tämä teoria toimii. Vanhempani ovat aina olleet kansainvälisesti avoimia, minkä johdosta ovat puhuneet paljon eri kieliä, mutta ehkä eniten käsillä ja jaloilla, kuin suulla. Tiedätkö mitä tarkoitan? Minä pääsin ensi kertaa yksin ulkomaille juuri 12 vuotta täyttäneenä. Asuin kuukauden Englannissa vieraassa perheessä, jotta kielen oppiminen koulussa sujuisi tulevaisuudessa kuin keltä tahansa kielinerolta. Muistan siitä matkasta lämpimän auringon, sen tunteen kun et ymmärrä kuukauden ajan yhtään mitään ja hirveän koti-ikävän. Kielitaitooni ei matka vaikuttanut mitenkään. Sisaruksilleni ei ole myöskään kielitaitoa kauhalla jaettu (Onkohan tämä saksalainen sanonta…?) Kielet menevät sekaisin ja välillä puhumme siskoni kanssa yhdessä lauseessa kolmea kieltä. Aivan, taito se on tämäkin.
Miksi tein elämästäni vaikeamman ja muutin ulkomaille
Mitä olisi elämä ilman haasteita ja seikkailumieltä. Minun uteliaisuuteni muihin maihin vei minut, ex-mieheni ja kaksi dopermannia Kreikan kautta Saksaan. En osannut saksaa juuri yhtään. Olin lukiossa jättänyt typerän, tarpeettoman kielen heti pois, kun vain sain. Juuri ja juuri taisin todistukseen saada kutosen. En tule koskaan unohtamaan ensi vuosien tunteita, kun yleensä melko yksinkertaiset, sorry mutta näin asia on, ihmiset pitivät minua tyhmänä, koska en ymmärtänyt. OMG, en osannut Saksaa, mutta kolmea muuta kieltä. He yleensä eivät taitaneet yhtäkään. Siinä vaiheessa, kun opin puhumaan paremmin, eivät vieläkään kaikki ymmärtäneet minua. Se oli turhauttavaa, rasittavaa ja ärsyttävää. Kielellisesti en ole voiton puolella, vaikka osaankin nykyään Saksaa ihan mukavasti. Helpompaa minulla Suomessa olisi. Minulla olisi edes yksi kieli, jonka osaisin täydellisesti, vaikka kirjoittaisin virheellisesti.
Kielsin itseltäni suomenkielen parikymmentä vuotta
Kun pää on sekaisin ja mikään kieli ei suju, on ehkä parasta vähentää kieliä. Panostin Saksankieleen. Lopetin kaiken suomenkielisen kirjallisuuden lukemisen. Avioeron jälkeen en myöskään juuri puhunut äidinkieltäni paitsi toisen ulkosuomalaisen, ystäväni kanssa puhelimitse. Suomeen soittaminen oli silloin myös utopistisen kallista. Aloitin uudestaan suomenkielen käytön noin kymmenen vuotta sitten, kun Facebookin ihmeellinen maailma avutui. Minulle se toi aivan uusia ulottuvuuksia. Luin innolla ja ihmetellen toisten poustauksia. Usein en ymmärtänyt mitään, mitä ihmiset kirjoittivat. Suomen kieli oli muuttunut vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa. Televisiosarjat olivat tuonneet omat sanontansa ja vivahteensa mukanaan. Teemat olivat vieraita, samoin kuin henkilöt joista puhuttiin. Ymmärränkö tänä päivänä jo paremmin. J Enpä juurikaan. Kirjoitan Suomen perheeni kanssa päivittäin WhatsAppissä. Naurua riittää, kun yritämme välillä toisiemme kirjoituksia ymmärtää.
Siis saako tälläinen kielipuoli kirjoittaa blogia?
En tiedä kuinka käy. Ehkä ketään ei huvita lukea, koska sanajärjestykseni ovat sekaisin ja pilkut missä sattuu ja yhdyssanoista ei hajuakaan. Välillä puuttuu kirjaimia välistä ja toisinaan tavujakin. Sanojen taivuttaminen on uskomattoman vaikeaa nykyään. Tavaan usein sanat kirjain kirjaimelta ja yritän kuunnella mikä kuulostaa parhaalta. Onneksi en tiedä itse, kuinka usein löydän oikeat kirjaimet tai en löydä. 😉 Minulle sanoi kerran eräs toimittaja, että kukaan ei tykkää lukea kieliopillisesti väärin kirjoitettua tekstiä.
So what! Sitten kirjoitan itselleni. Minä saan kirjoittaa Blogia, vaikka en osaa enään äidinkieltäni ja sen kukkuraksi on lukihäiriö. Saan kirjoittaa ajatuksistani, saksalaisista tavoistani, elämästäni, iloistani, tunteistani ja ihan mistä vaan muita kunniottaen enkä ketään loukaten. Minulla on siihen oikeus. Olen aikuinen nainen parhaimmassa iässään. Suurimmat virheeni olen jo tehnyt. Tiedän mitä haluan ja osaan nauttia jokapäivä myös pienistä iloista (no,joo, ehkä en ihan aina), vaikka se elämä minuakin välillä päähän potkii. Tervetuloa jakamaan elämäni ja kokemukseni kirjoituksieni myötä.
Ai muka kieli hukassa! Sieltähän tuli sujuvasti sadoittain suomen sanoja! Sitäpaitsi Suomen sanajärjesrys on vapaampi kun saksan 😉
No kyllähän se kieli monesti hukassa on. Kuinka usein niitä sanoja etsitään. Mutta kirjoittaminen on jotenkin hauskaa ja sitten ne sanat hyppivät sieltä aivon perältä kuvaruudulle. Ja olenhan minä kreatiivinen, joka auttaa myös kirjoittamisessa. Mutta tuota pointtia en ole koskaan ajatellut, etts Suomen sanajärjestys on vapaampi. Vertaan vaan aina vapautta muodostaa sanoja ja leikkiä taivutuksilla ja sanoilla. Sitä on vähemmän saksan kielessä. Ja se hitsin sanajärjestys. Sitä en ymmärrä vieläkään. 🙂 🙂
Onnea uuteen!
Kirjoittaminen paranee sitä harjoittelemalla ja lukeminen lukemalla. Kirjoitusvirheistä viis, tietokone korjaa usein suurimmat virheet ja blogissa nyt ei ole kovinkaan suurta väliä, vaikka sanajärjestys vaihtelisi. Iloa kirjoittamiseen!
Kiitos kannustuksesta. Yritin asentaa Wordiin suomenkielen korjausohjelman, mutta jostain syystä ei suostu toimimaan. Pitää katsoa asiaa tarkemmin, kun aika ja hermot 😉 siihen riittävät. Kirjoitan normaalisti niin vähän suomeksi, että en ole korjausohjelmaa tarvinnut.
Kiva blogi! Kirjoitat hyvin ja tekstisi lukeminen on sujuvaa 🙂 Jään mielenkiinnolla seuraamaan.
Hei Mia,
sorry, että nyt vasta avasin kommenttisi. Olin Suomessa ja en huomannut tätä viestiä kiireisen aikataulun ohessa. Kertomuksia yritän laittaa Sunnuntaisin ja aineskin joka toinen viikko. 🙂 Kiitos myös kehuista.
Ei kyllä huomaa lukihäiriötä eikä paljon suomen kielen vähäistä käyttöäkään! Kirjoita ihmeessä, luen tosi kiinnostuneena elämästäsi Saksassa! Asuin siellä itse opiskeluaikana reilun vuoden. Nykyään olen saksan (ja ruotsin ja englannin) kääntäjä. Saksalaisen arjen kuvaus kiinnostaa!
Hei Minna, elävästihän osaan kirjoittaa, kun olen luova ihminen ja media alalla. Tämän kirjoituksen korjasin varmaan kymmenen kertaa ja onnistuin saamaan kaikki tavut ja kirjaimet ja sanan taivutukset kohdalleen. Ei minun lukihäiriö hirveän suuri ole, mutta kyllä se jo kouluaikana oikeinkirjoitusta häiritsi. Olen myös huomannut lukiessani muiden bloggareiden kirjoituksia, että monet tekevät kirjoitusvirheitä. Kielen käyttö on löystynyt tosi paljon siitä, kun asuin Suomessa. Jos haluat seurata vielä enemmän saksalaista arkielämää ja olet Instagrammissa, nimeni on sielläkin Saksantantta.