Hyvää huomenta rouva Schmidt. Mitä teille kuuluu tänään?

Hyvää huomenta rouva Schmidt. Mitä teille kuuluu tänään?

Mitä olisit mieltä, kun pomosi tulisi joka aamu kättelemään sinua ja kyselisi kuulumisiasi? Ja tämä vielä teititellen. Normi aamu useassa saksalaisessa Firmassa. Siinä missä ranskalaiset jakelevat suukkoja mennen tullen työntää Saksalainen kättänsä hyvän päivän toivotukseen. Jopa nuoret osaavat tämän tavan. Illalla saattaa olla sitten sama rituaali, nykyään ehkä vähemmin kuin vielä muutama vuosi sitten. Jopa täällä super vanhanaikaisessa ja perinteitä kunnioittavassa maassa tavat löystyvät ja ajanmittaan muuttuvat. Tosin hitaasti.

Hierarkia kukoistaa työpaikoilla. Pomot, yleensä vieläkin valitettavasti miehet, ovat usein kuin kukkoja tunkiolla ja työntekijät ovat työvoimaa. Meidän agentuuri on erikoistunut työpaikkamarkkinointiin (employer branding). Ilokseni olen työni ohella huomannut, että tietoisesti pyritään vähentämään tätä porrasajattelua. Työntekijöitä kunnioitetaan enemmän ja heistä pidetään huolta ja autetaan myös henkilökohtaisissa asioissa enemmän. Kuulostaa ehkä sinusta oudolta. Mitä ovat nämä henkilökohtaiset asiat?

Lapset, perhe, hankalat työajat, lapsenhoitopaikan puute…

Suomi on naisten maa, Saksa miesten.

Kun tulin Saksaan kukaan ”perhettään rakastava ja kunnon äiti” ei ollut töissä. Kaikki tuntemani naiset olivat kotona, kotirouvina. Ystäväni, joka vieläkin on „Hausfrau“ oli aina raivona, kun työtä tekevät äidit toivat puolisairaat (lue nuhaiset ja yskäiset) lapset päiväkotiin. Siis he eivät olleet kunnon äitejä. Nykyään on toisin. Usein jäädään kotiin kolmeksi vuodeksi, mutta vain vuosi äitiyslomaa ei ole enään poikkeustapaus. Naiset ovat itsenäistyneet viime vuosina ja käyvät töissä. Vielä 70-luvulla sai nainen mennä töihin, vain jos mies antoi luvan. Palkka maksettiin tietty miehen tilille. Kun itse tulin 27 vuotta sitten aviovaimona Saksaan, en saanut omaa tiliä pankista, vain yhteisen mieheni kanssa. Luulisi tämän asian muuttuneen täysin.

Siis takaisin niihin hankaliin naisiin, jotka käyvät töissä ja tekevät lapsia. Ok, kirjoitan vähän terävästi, mutta tämä on asia, joka saa minut aina tuohtumaan. Suurin osa asiakkaistamme haluaa naisia työntekijöiksi, koska ovat huomanneet heidän olevan monesti sopeutuvampia, toimivat nopeammin ja  osaavat tiimityöskentelyn paremmin kuin miehet. Kunhan ei olisi niitä lapsia… Lapset ovat ok, mutta lastenhoito on monesti katastrofaalista. Paikkoja ei ole tarpeeksi ja hoitoajat rajoitettuja. Entä jos lapsi sairastuu. Monesti myös ongelma. Useimmiten näistä syistä äidit tekevät vain puoltapäivää. Isät tietysti koko päivää ja siihen vielä ylitöitä. Toistepäin en tunne juuri ketään perhettä. Toisaalta olen sitä mieltä, että puolipäivätyö ei ole hullumpi vaihtoehto. Voit tehdä töitä ja vielä jää aikaa perheellekin. Huono puoli on, että saat joskus erittäin pienen eläkkeen. Eikä palkkakaan ole mikään unelmapalkka. Parasta olisi, kun kaikki voisivat valita itsellen sopivimman työn ja ajan.

Itse olen tehnyt puolipäivätyötä, kokopäivätyötä ja olen ollut yli 12 vuotta yksityisyrittäjänä.

Kokopäivätyö oli rankkaa. Ruokatunti ja kahvitauot eivät kuulu työaikaan. Olet siis työpaikalla vähintään 9 tuntia ja ylityöt olivat joka paikassa aivan normaalia ja maksuttomia. Suurissa firmoissa ja konserneissa, joissa on liitto tai tietynlainen valvontajärjestö „Betriebsrat“ takana, ei ylitöitä tarvitse palkatta tehdä tai ehkä ei ollenkaan. Olin kolme vuotta englantilaisessa armeijassa Bergenissä siviilityöntekijänä. (Meidän alueelta lähtivät viimeiset englantikaiset joukot, jotka olivat jääneet toisen maailman sodan jälkeen, vasta vuonna 2015 pois) Siellä oli työntekijällä kaikki oikeudet ja joka asiasta maksettin hyvin. Lomia on Saksassa reilusti. En osaa verrata Suomeen, mutta hyvin usein saat 30 päivää lomaa, eli kuusi viikkoa. Sen lisäksi on usein pyhäpäiviä. Katolilaisilla etelässä enemmän kuin protestanttisissa pohjoisissa osavaltioissa.

Minä nautin vapaudestani yksityisyrittäjänä, enkä halua missään tapauksessa jollekin töihin. Ei ole helppoa olla nainen, ulkomaalainen ja vielä pienikokoinen. Kamppailu töistä on kovaa ja vauhti hurjaa mainosalalla. Asiakas haluaa tänään, parhaiten tulisi olla valmista huomenna. Internetti muuttuu ja onlinemarkkinointi on normaalia ja jatkuvasti kasvavaa. Joka päivä on opittava uutta, jotta ei pysähdy ja putoa kehityksestä pois.

 

Rakastan työtäni.Yllätyitkö?

Rakastan vapauttani, sitä, että voin itse päättää mitä opin tai mitä teen. Rakastan neuvoa asiakkaita, nähdä kuinka ovat tyytyväisiä työhöni. Käyn eri verkostoissa ja tapaan mielenkiintoisia ihmisiä. En vaihtaisi työtäni pois. Muutan ja kehitän sitä toiveitteni mukaan. Työelämäni on yksinkertaisesti ihanaa, vaikka rahaa voisi tulla enemmän ja päivät ovat pitkiä ja välillä on hyvin raskasta. Mutta plussat voittaa nämä murheet. Voin vaan antaa ohjeen: tee sitä työtä mistä tykkäät. Jos työsi ei ole kivaa, muuta se. Vaihda alaa. Aloita alusta. Niin minäkin tein, 34 vuotiaana. Mutta se on sitten ihan oma tarinansa.

Schreibe einen Kommentar

Menü schließen