Aina kuulen valitusta, että Cellessä ei tapahdu mitään. Täällä ei ole yliopistoa eikä sen takia fiksuja nuoria. Pitää paikkansa, että noin 19 – 30 vuotiaat lukion käynneet nuoret aikuiset puuttuvat katukuvasta. Ja mukamas Cellessä ei tapahdu mitään: Huhtikuusta Syyskuunloppuun oli tänä vuonna jos minkä näköisiä tapahtumia ja joka viikonloppu. Jos haluaa mennä, mikään ei estä ja Hannoverikin on junalla vajaan puolentunnin päässä. Mutta miksi juuri minä tunnen oloni täällä hyväksi ja onnelliseksi?
Siihen on monta syytä. Minun perheeni Saksassa on vain mieheni ja koirani. Sukulaisia meillä ei täällä ole. Olemme molemmat muuttaneet muualta tänne. Silti tunnen kuuluvani pieneen kaupunkiini, varsinkin lauantaisin, toripäivänä. Minusta on ihanaa kulkea kaupungilla ja tervehtiä tuttuja, puolituttuja, työtuttuja ja niitä ihan lähimpiä tuttuja, minun ystäviä. Välillä pysähdyn vaihtamaan kuulumisia ja nauramaan hassuille asioille tai kiistelemään vaikka politiikkojen tyhmistä päätöksistä. Minulla ei ole juuria Saksassa, mutta kuulun Celleen, ehdottomasti. En ole täällä vieras, vaan se tuttu, jota tervehditään vienosti päätä nyökäyttäen, kädestä puristaen tai iloisesti halaten.
Vau, ihanalta vaikuttaa pikku kotikaupunkisi! Katsoin ihan kartasta missä se onkaan. Juuri syksyllä ajoimme siitä mieheni kanssa ohi ajaessamme tänne Espanjaan an, jossa vietämme talvet. Kuka ties vaikka poikkeisimme paluumatkalla siellä! Mukavaa talven jatkoa!
Celle sijaitsee todellakin kätevästi, jos on matkalla pohjoisesta etelään ja tietysti toistekki päin. Autobahna A7 ltä ei ole pitkä matka tänne. Ympäristössä on tietysti myös paljon tekemistä ja nähtävää, kuten esim. Bergen Belsenin keskitysreilu. Tervetuloa poikkeamaan ja aurinkoista talvea toivotellen sinne Espanjaan. Anu alias Saksantantta
Ihana juttu!
Kiitos ja kandee tulla tutustumaan Celleen.