Suomeen mentäessä söin buffetista varovasti, mutta kärsin koko matkan lievästä vatsakivusta. Takaisin tultaessa olikin aivan uusi elämys. Saksassa olen tottunut siihen, että ruokaallergioita huomioidaan vaan harvoin ja siksi en kysellyt keneltäkään mitään, koska histamiiniä nyt on vaikka missä.
Aamulla kiertelin ja kaartelin ja kuolailin herkkujen prään. Vähitellen iski epätoivo ja kiukku, kun en löytänyt mitään, mitä olisin voinut turvallisesti syödä. Tarjoilija katseli uteliaasti ja tokaisin, että tämä on histamiinikon painajainen. Pöydät täynnä herkullista ruokaa ja mitään en voi syödä. Ihana Meeli tai Meedi tai Meeri otti ohjat käteen ja kokki teki minulle oman aamupalan. Sain ison lautasellisen riisipuuroa ja mustikoita. Toiselle saattaa kuulostaa vähän tylsältä ruoalta, mutta minulle se oli suuri onnellinen hetki. Sain ruokaa, joka ei tee oireita. Ja ihan vain minulle. Ja asia senkun paranee. Minulle tehtiin oma lounas ja illallinen. Vieläkin tule tätä kirjoittaessa kyyneleet silmiin, koska tämä oli minulle aivam mahtava kokemus! Sain ruokaa, mitä pystyin syömään ja ihan minulle erikseen tehtyä! En olisi odottanut tätä Rahtilaivasta. J
Kiitos Finnlines, että teillä on näin ihania tarjoilijoita. Kiitos Meeli, (muistelen nimen näin) kun kun ryhdyit tuumasta toimeen ja teit matkastani ikimuistoisen.